Kuvaus
Harvan amerikkalaisen elämäntarina vetää hurjuudessaan ja merkittävyydessään vertoja Hunter S. Thompsonille. Kentuckyn Louisvillessä syntynyt kapinallinen vietti koko elämänsä kanavoiden energiansa ja neroutensa virstanpylväisiin, jotka merkitsivät vallankumousta journalismin taiteessa. Ensimmäisestä teoksestaan Helvetin Enkelit aina legendaarisiin Rolling Stonessa ilmestyneisiin juttuihin tämä epäsovinnainen perustuslain puolustaja kirjoitti äänellä, jollaista koko maailmassa ei ollut aiemmin kuultu. Tässä, toistaiseksi parhaassa elämäkerrassa, Thompsonia muistelevat Johnny Depp, Sonny Barger, Jack Nicholson, Ralph Steadman, Anjelica Huston, Marilyn Manson, Jimmy Carter ja monet muut.
SANDY THOMPSON: Hunter syntyi erilaisena – todella erilaisena. Monta vuotta sitten keskustelin hänen äitinsä, Virginian, kanssa siitä, millainen Hunter oli pikkupoikana. Hän oli vihainen. Hän oli hurmaava. Todella hankala tapaus. Minulla oli aina tapana sanoa – kiinnostavaa kyllä, ottaen huomioon tavan, jolla hänen elämänsä loppui – että hän singahti kohdusta ammuksen lailla ja vihaisena. Hän lähti tästä maailmasta samalla tavalla.
GEORGE MCGOVERN: Aina tullessaan Washingtoniin hänellä oli tapana viedä minut ja vaimoni päivälliselle. Kerran menimme erääseen mukavaan ravintolaan, missä nuori nainen tuli kysymään: ”Voinko ottaa juomatilauksenne?” Hunter vastasi: ”Minulle neljä margaritaa ja neljä pulloa olutta.” Nuori nainen totesi: ”Mutta, sir, teitähän on vain kolme.” Hunter: ”Ihan sama, vaikka meitä olisi kolmekymmentäkolme. Tuo minulle neljä margaritaa ja neljä olutta.” Tarjoilijatar varmaankin oletti, että osa juomista oli minulle ja Eleanorille, mutta minä tiesin paremmin, joten sanoin: ”Tuo meille pari vodkaa jäillä.” Kyllähän sitä tunsi itsensä hieman vaivaantuneeksi istuessaan korkeatasoisessa ravintolassa kaverin kanssa, jolla oli edessään neljä margaritaa ja neljä juuri avattua olutpulloa.
TOM WOLFE: Hunter oli 1900-luvun ainoa vastine Mark Twainille. Twain käsitteli arvostettuja asioita ja osoitti niiden idioottimaisuuden muutamilla muutoksilla. Hunteriin verrattuna työ oli hienovaraista. Twain sanoi: ”Asetetaanpas tämä asia seinää vasten”, kun taas Hunterin meininki oli: ”Mennäänpäs tästä seinästä läpi.”
JUAN THOMPSON: Hän jätti tarkoituksella lopulliset jäähyväiset sanomatta. Hän ei halunnut aikeidensa paljastuvan. Iltapäivä oli todella rattoisa. Hunter luki sanomalehteä, minä ja Jen lueskelimme ja minä otin jotain valokuvia Jenille, ja luulen Hunterin päättäneen, että hetki oli koittanut. Hän oli varmaankin odotellut jo pitkään ja kyllästynyt siihen. Olin takahuoneen toimistossa, kun hän veti liipaisimesta.
