Kuvaus
Sanna on kadonnut, ihmiset tuntuvat erillisiltä, jotain puuttuu nykyisestä maailmasta. Kaduilla vaeltelee susiolentoja, joista ei voi olla varma ovatko he ihmisiä vai villieläimiä – tai mikä näitä kahta edes erottaa. Häikäisevien kertoja yrittää saada tilanteesta selkoa. Hän etsii, elää, toimii hyvin intensiivisesti – ja päätyy omien ja Sannan läheisten pään sisään.
On se sitten kuvittelua, tunkeilua, arvausta, mene ja tiedä, kaikki tyynni kertoja yrittää rakentaa muistoista, nykyhetkestä ja ehkä tulevastakin jotakin, joka olisi kokonaista. Näyissään hän kokee sirpaleita, jotka eivät ole hallittavissa, samalla kun Sannan etsiminen muuttuu hänen osaltaan yhä enemmän mielensisäiseksi, häikäiseväksi.
Touko Kauppisen romaani on nimensä veroinen. Kauppisen lause on kaunis ja seesteinen ja Häikäisevien lyhyet kuvaukset niin luonnosta kuin mielen syvyyksistä ja sekavuudesta takertuvat muistiin.
