Kuvaus
Ann Miel tietää kuolevansa. Viimeisenä tekonaan hän tilaa paperia ja alkaa kirjoittaa kirjeitä, ennen muuta pienelle pojalleen Lucille, jolle hän haluaa jättää näin hyvästit. Äidilliset neuvot ja muistot alkavat kuitenkin muuttaa muotoaan, kun Ann kuvittelee ja samalla määrää poikansa tulevaisuuden: koulun, työn, ystävät, puolison, kaiken. Hellyyden tilalle asettuu hallitseminen, kaiken täydelliseksi järjestäminen, menetyksen pelko ja katkeruus, varsinkin Lucin lastenhoitajaa Rosaa kohtaan – häntä, joka saa nähdä Lucin kasvavan.
Annin yritys kontrolloida kaikkea kirjeiden, pienten mustien kirjainten avulla, on venytetty äärimmilleen, omaan kuolemaan saakka; selittämättömän kuoleman asemesta hänellä on murhaajansa valmiina, hänen oma hirviönsä.
Maija Muinosen poikkeuksellinen esikoisteos Mustat paperit on kaunis ja traaginen kuvaus ihmisestä, joka ei halua päästää irti. Samalla se on kuvaus mahdottomasta pyrkimyksestä kirjoittaa kieli loppuun – sanoa kaikki ennen kuin kaikki päättyy
