Kuvaus
Mexico Cityssä eletään syyskuuta 1968 kun armeija tekee invaasion yliopistolle puhdistaakseen sen radikaalista aineksesta. Auxilio Lacouture piiloutuu neljännen kerroksen vessaan, ja on seuraavat 12 päivää kampuksen ainoa ihminen. ”Meksikolaisen runouden äiti” Auxilio muistelee boheemielämää meksikolaisten runoilijapoikien kanssa. Hän puhuu lämmöllä myös ikäisistään eteläamerikkalaista taiteilijanaisista, Che Guevaran rakastajattaresta Lilianista, melankolisesta filosofista Elenasta ja katalaanimaalari Remedioksesta. Muistelot saavat hallusinatorisia ja ennustuksellisia sävyjä. Roberto Bolañon tyyliin tämäkin romaani, mitenkään liikaa alleviivaamatta, nostaa erääksi tärkeäksi aiheekseen Etelä-Amerikan kohtalon ja ihmisoikeudet.