Kuvaus
Paimiolainen pienviljelijä August Pyölniittu (1887–1979) oli erikoinen mies.
Hän oli torpparin poika ja pienviljelijä, joka tunsi ajatuksensa suuremmiksi kuin mitä saattoi ulospäin näyttää. Lähipiiristä ei löytynyt juttuseuraa, mutta kirjoista saattoi ammentaa yhä uutta pohdittavaa. Monimutkaiset ajatukset oli kirjoitettava paperille, etteivät ne unohtuneet ja etteivät ne olisi tulleet taakaksi. Näin August Pyölniittu kehittyi kirjoittajaksi, joka huomasi usein ajattelevansa toisin.
August Pyölniittu oli ahkera lukija ja kirjoitti säännöllisesti 1900-luvun alkupuolelta 1970-luvun puoliväliin saakka. Hän jätti jälkeensä mittavan käsikirjoitusaineiston, jonka toivoi säilyvän jälkipolvien luettavaksi. August Pyölniittu eli koko elämänsä sidottuna maatöihin ja syntyperäänsä, eikä hänen kohdalleen tullut mahdollisuutta vaihtaa suuntaa. Kirjoittamalla tämä mies ja hänen persoonallinen maailmankuvansa tuli ja jäi näkyviin.
Antologia August Pyölniitun kirjoituksista vuosilta 1907-1917, jolloin hän kasvoi nuorukaisesta 30-vuotiaaksi ”vanhaksipojaksi”. Kirjan runkona on päiväkirja (Imönöp väapo), jonka kirjoittamisen 20-vuotias Pyölniittu aloitti vuonna 1907. Päiväkirjan otsikko on Imönöp väapo, joka tarkoittaa Elämän työni. Päiväkirjassa käsiteltyjä aiheita olivat omat mielessä läpikäydyt ajatukset, luetut kirjat, nähdyt unet ja myös rakkaushaaveet. Pyölniittu kirjoitti myös laajoja esseitä ja esseesarjoja siveellisyysaatteen, politiikan ja uskonnon alalta. Antologia esittelee myös torpan pojan keksintöideoita, tulevaisuusutopioita ja arjen lyhyitä muistiinpanoja. August Pyölniitun elämään syntyi syvä ristiriita henkisen ja ruumiillisen työn ristipaineessa.
