Kuvaus
Sebastián Urrutia Lacroix, katolinen pappi, kirjallisuuskriitikko ja keskinkertainen runoilija, tekee kuolemaa. Kuolinvuoteellaan hän hourailee, purkaa sydäntään, selittelee tekojaan parhain päin ja paasaa arvoitukselliselle ”ikääntyneelle nuorukaiselle”. Hänen surrealistisesta vuodatuksestaan muodostuu huikea matka Chilen lähihistoriaan, chileläiseen kulttuurielämään ja kenraali Pinochetin oikeistojuntan aikaisiin järjettömyyksiin.
Isä Sebastiánin kafkamaiset tarinat ja seikkailut ovat monesti yhtä huvittavia kuin ne ovat traagisiakin. Nuorena runoilijanalkuna hän tapaa Pablo Nerudan, ”suurista suurimman”, kirjallisuuskriitikko Farewellin maatilalla, missä hän joutuu isännän ahdistelemaksi ja eksyy inhottavan rahvaan pariin. Myöhemmin hän tapaa kirjailija Salvador Reyesin, joka kertoo hänelle, miten oli tavannut toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa saksalaiskirjailija Ernst Jüngerin ja melankoliassa riutuvan guatemalalaisen taidemaalarin. Sitten salaperäiset liikemiehet, herrat Oklep ja Ahiv, lähettävät Isä Urrutian Eurooppaan tutkimaan, miten sikäläisiä kirkkoja suojellaan ajan hampaalta eli tarkemmin sanottuna pulunpaskan tuhoisilta vaikutuksilta.
Kun Pinochetin oikeistojuntta kaappaa vallan Chilessä, herrat Oklep ja Ahiv tekevät Isä Sebastiánille tarjouksen, josta ei voi – tai parane – kieltäytyä: hänen tulee vihkiä juntta marxilaisen teorian saloihin. Romaani huipentuu tositapahtumiin perustuvaan tarinaan María Canalesista, aloittelevasta kirjailijasta, kiipijästä ja kirjallisten iltamien emännästä, jonka aviomies osoittautuu demokratian palauduttua salaisen poliisin agentiksi ja murhamieheksi. Kun Isä Sebastián palaa myöhemmin tapaamaan erakoitunutta ja hyljeksittyä Maríaa, tämä kiteyttää chileläisen elämänmenon ja oman kohtalonsa lakoniseen toteamukseen: ”Niin kirjallisuutta Chilessä tehdään.”
Bolaño on ylimaallisen hypnoottisella proosallaan ansainnut täysin oikeutetusti itselleen liikanimen ”sukupolvensa merkittävin latinokirjailija”. Chileläinen yösoitto ei ole ainoastaan viiltävä analyysi poliittisen oikeiston ja kirkon suhteesta, kirjallisuudesta ja institutionaalisesta väkivallasta vaan myös syvästi inhimillinen ja koskettava kertomus toivosta ja sen menettämisestä.
