Kuvaus
Aikalaiset ovat levottomia. Heidän keskuudessaan on möhkäle, muodoltaan epäselvä, rajoiltaan kyseenalainen, käyttäytymiseltään arvaamaton. Se ei istu maisemaan ja vetää juuri siksi puoleensa. Möhkäle on kaunokirjallisuus, sanojen taide. Miten se oikeastaan kertoo siitä, mikä meidät yhdistää ajassa?
Teemu Ikosen Kirjallisuuden aika johdattelee lukijan nykyisyyden ja kirjallisuuden rajaseuduille. Se luotaa aikalaisuuden eri sfäärejä: kieltä, politiikkaa, elämää ja kuolemaa, populaarikulttuuria, mennyttä ja ehkä tulevaa. Teoksessa uppoudutaan runsaiden esimerkkien kautta sekä kirjallisiin suuruuksiin että kaanonia haastaviin tempauksiin.
Ikonen kaihtaa oppikirjoista tuttua yksiviivaisuutta ja idealisoivia asenteita, joihin kirjallisuutta puolustettaessa helposti ratketaan. Hän tähtää korkeammalle, osoittamaan kirjallisuuden rajojen olennaisen kiistanalaisuuden.
