Kuvaus
Utopiakirjallisuuden klassikot yksissä kansissa
Utopia tarkoittaa onnellista paikkaa, joka ei sijaitse missään. Sanan sepitti alun perin englantilainen filosofi, valtiomies Thomas More 1500-luvulla. Tämän jälkeen on esitetty satoja onnellisten paikkojen kuvitelmia tai vastakuvitelmia. Onnellisten paikkojen ja kultaisten aikojen kuvauksia on paikallistettu aina kaukaista antiikkia myöten.
Kirja sisältää kolme utopiakirjallisuuden klassikkoa. Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki (1602) ja Francis Baconin Uusi Atlantis (1627) ovat huomattavimmat renessanssin ajan utopiat. Valistuksen aikakauteen sijoittuva David Humen Täydellisen valtion idea (1752) on puolestaan loistelias esimerkki utopiaan kriittisesti mutta arvostavasti suhtautuvasta täydellisen valtion kuvauksesta.
Teokseen sisältyy filosofi Mikko Lahtisen kirjoittama johdatus utopistisen ajattelun historiaan.
