Kuvaus
Syyskuun loppupuoli, takana veronsa vaatinut työntäyteinen kesä. Edessä neljän viikon vapaaehtoinen yksinäisyys pienellä, lähes autiolla saarella. Mukana muonavaroja kuukaudeksi ja laatikollinen kirjoja – lohdutukseksi ja ajanvietteeksi. Tonu Onnepalun päiväkirjanomaisesti ja usein tajunnanvirtana etenevä Lopetuksen enkeli käsittelee suuria teemoja: mennyttä aikaa, tätä päivää ja tulevaisuutta, ihmisen osaa, ihmisen ääntä tässä olevaisuudessa, yksinäisyyttä, masennusta, uskonnon olemusta, rakkautta, kuolemaa… Mutta varsinkin taidetta ja sen merkitystä, erityisesti teatteria ja kirjallisuutta. Taustanaan Leo Tolstoin kiukkuinen vuodatus Mitä on taide?, Czeslaw Miloszin ja Saigyo Hoshin runomaailma ja Robert Wilsonin uuden suunnan etsintä teatteritaiteessa.
Ja kaiken sitoo yhteen alati muuttuva ja erityisen kauniisti kuvattu Vilsandin luonto, Jumalan teatteri, joka tarjoaa näytöksen, vaikka katsojia olisi vain yksi ainoa. Ja jos katsojaa ei ole, ei ole myöskään näytöstä.
Tonu Onnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Onnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquietude du Fini perustuu Onnepalun tekstiin.
