Kuvaus
On vierähtänyt yhdeksän vuotta siitä, kun Vexi Salmi kuunteli Helsingin pitäjän vanhassa kivikirkossa Kari Tapion (1945–2010) joulukonsertin. He olivat sopineet, että Vexi kirjoittaa kirjan hänen elämästään.
Seuraavan kevättalven 2002 aikana he kiersivät Karin lapsuusmaisemia Suonenjoella. Etsivät tuttuja baareja, kävivät kansakoululla, samosivat lähimetsien crossiratoja, joilta mopojen kaksitahtisen bensiinin kitkerä tuoksu oli jo haihtunut, kipusivat puretun hyppyrimäen alastulorinnettä, tutkivat Iisveden kala-apajia ja tapasivat Karin vanhoja kavereita. Kari oli käynyt kolme vuotta aikaisemmin läpi vaikean ohitusleikkauksen ja toisti usein, että ”elän lisäajalla”.
Lisäaikaa kesti kolmetoista vuotta. Nyt se on päättynyt. Kari on poissa, mutta silti hän on yhä voimakkaasti keskuudessamme. Hänen levynsä soivat radioissa enemmän kuin koskaan ennen. Lehdet kirjoittavat pitempiä juttuja kuin hänen eläessään. Laulaja, joka on pystynyt vaikuttamaan koko kansaan, ei poistu kokonaan edes kuoltuaan. Hän on osa unelmiamme, arkeamme, koko elämäämme.
