Kuvaus
Runoilijana tunnetuksi tulleen Susinukke Kosolan ensimmäinen esseeteos Ryssä kysyy: Mistä on pienet marginalisoidut identiteetit tehty? Mitä yhteistä on maahanmuuttajilla ja muunsukupuolisilla? Missä määrin menneisyys lyö lukkoon nykyisyyttä? Omakohtaisessa teoksessa rakennetaan ajankuvaa muistojen palasista ja pohditaan kuinka palaset voi hioa teräviksi. Skalpellinteräviksi.
”Minuun on syvästi pinttynyt muisto, jossa olen kuusivuotias ja seison R-kioskin edessä. Ympärilläni on kaksi autoa, ja toinen niistä on niin pölyinen, että näyttää jo pörröiseltä kuin homehtunut ruisleipä. Odotan jotakuta tai jotain – en muista mitä – ja ajatuksissani piirrän pölyyn sormella kuvioita. Yhtäkkiä R-kioskin myyjä sanoo jotakin asiakkaalle ja kävelee pois tiskin takaa. Hän kävelee tiskin takaa liikkeen ovelle. Hän avaa oven. Hän on edessäni ja repii minua korvasta. Ei-pasifistisesti. Se sattuu.
’Vitun ryssä, mitä sinä piirtelet tähän autoon? Tajuutko sä ettei tussi lähe tuosta juuri millään? Tajuatko sä YHTÄÄN MITÄÄN?’”
Daniil Kozlov alias Susinukke Kosola (s. 1991, Leningrad, Neuvostoliitto) on suomalainen kirjailija, joka muutti tutkijoina työskentelevien vanhempiensa kanssa Turkuun jo lapsena. Anarkistista Kolera-kustantamoa pyörittänyt ja sanataideohjaajana toiminut Kosola on julkaissut neljä runokirjaa, joista uusin, Turkoosi vyöhyke (Sammakko, 2021) oli Runeberg- ja Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana ja voitti Nihil Interit -runouspalkinnon vuoden parhaana runokirjana.
