Kuvaus
”Ilo ja suru ovat sinussa niin lähellä toisiaan, että niitä on vaikea erottaa.”
Äiti on taas lähdössä ja kaikki jäämässä lopullisesti kesken. Aikuinen tytär haluaa saada äidistään vielä aavistuksen, kuulla kehräävän naurun ja edes joitakin sanoja.
Rajalliset päivät kirkkaassa, koleassa Kainuussa täyttyvät kivuliaan lempeistä keskusteluista. Menneisyydessä on liikaa asioita, joita ei voi sanoa ääneen, ja siksi on puhuttava niiden vierestä. Välähdyksenomaisista hetkistä hahmottuu esiin monin tavoin puutteellinen mutta vimmainen elämä, jossa ulkopuolisuuden, syyllisyyden ja häpeän kokemukset polkevat jälkiään sukupolvia ja ihmissuhteita säästämättä.
Mihin saakka aukkoisia kuvia voi täydentää? Kenen katseiden alla ihminen kasvaa itsekseen? Entä kuka oli isän sydämen vienyt Irina, joka katsoi äidin silmin mutta katosi rajan taakse Kostamuksen kaupunkiin?
Hyvästi itä on sinisävyinen ja viiltävän kaunis esikoisromaani hyvästijätöistä, köyhyydestä ja siitä, miten sitkeää on rakkaus.
